HEIDI KRISTIINA
blogi

Nukutalviyöulkona – ensimmäinen yöni banaanissa

En ole oikeastaan koskaan voittanut missään kilpailussa, mikä koskee allekirjoittaneen taiteellisia lahjoja, paitsi joskus ekaluokkalaisena voitin Hirvensalmen Siwan värityskilpailun, missä piti värittää ananas. Minä tyttö muuten väritin ihka uusilla tusseilla niin värikkään ananaksen ettei moista oltu ennen nähty, ja sitten voitin värityskilpailun. Palkinnoksi sain erään ananassäilykevalmistajan pehmoananksen. Voitto tuntui mukavalta.

 

Voitto tuntuu aina mukavalta, etenkin jos on kyse ensimmäisestä valokuvauskilpailun voitosta. Tällaisia mukavia voittouutisia sain tänään ja Marttiini Outdoor kuvauskilpailusta tuolla puukko-kuvalla. Ajattelin kertoa retkestä, joka liittyy tuohon kuvaan. Se oli kiva retki ja ikimuistoinen.

 

Eletään maaliskuun 9. päivää kuluvaa vuotta, 2019. Olimme puhuneet mun murusen kanssa jo hyvän tovin retkestä, jossa olisi ajatuksena nukkua ensimmäinen talviyö ulkona. Ajatus oli jäänyt kytemään minulle, sillä vuotta aiemmin yritin samaa yksin retkeillessäni, mutta silloin jouduin poistamaan itseni metsästä keskellä yötä välttääkseni paleltumisen.

Martini_puukko

Nyt oli aika laittaa ideat toteutukseen. Pakattiin ajatuksella retkikamat kasaan ja saatiin setti koottua riippumattoyöpymiseen sopivaksi ja vielä niin, että paleltuminen ei olisi kovinkaan todennäköistä. Tällä kertaa kyllä valittiin myös retkipaikaksi Kangasniemellä sijaitseva Sinivuori, jossa oli kota huipulla ja pahanpaikan tullen päästäisiin sinne suojaan ja lämmittelemään, mikäli olisi vaarana että kylmetytään.

 

Koska allekirjoittaneet ei ole talviretkeilyä ihan valtavasti harjoitelleet, kertyi tavaraakin ihan kohtuullinen määrä ja painoakin oli ihan riittävästi ahkiolla, kun sitä liikkeelle kiskottiin. Yhden kolmanneksen tilasta nappasi miun kirpparilta ostettu talvimakuupussi, kutsun sitä banaaniksi. Syytä nimelle ei lienee tarvi kovin kaukaa hakea.

Päästiin Sinivuorelle perille ja ilta kului mukavasti polttopuita tehden, sytykkeitä vuollen ja kokkaillen ruokaa. Sytykkeiden vuolemisen jälkeen nappasin muuten tuon puukkokuvan, ei sitä oltu mitenkään asemoitu paikoilleen. Puukko oli jäänyt kivalle paikalle puiselle pikkupöydälle ja viereisen nuotion liekit antoivat mukavasti valoa puiselle tasolle ja maalasivat puukon metallisia heloja ja terää kauniisti esille ja siinä nappasin kuvan. Aurinko alkoi laskemaan ja samaan aikaan taivaalle alkoi piirtymään tähtiä, joita seurasi myös pilvet tovin kuluttua.

Väsykin alkoi painamaan silmiä ja oli aika kömpiä riippumattoon. Kovasti tämä vaihe jännitti, sillä vielä oli kovin tuoreessa muistissa edellisen talven kylmyys.

 

Muutama fakta teille, jotka pohditte talviretkeilyä tai yleensä retkeilyä riippumatoilla.

Riippumatossa ei pysty nukkumaan ilman aluspeittoa, kylmää ilmaa puskee selän alta niin kovasti, että harvemmin edes kesällä pystyy nukkumaan ilman minkäänlaista eristettä, tai minä en ainakaan pysty nukkumaan. Saatan olla hieman vilukissa.

Tällä retkellä mun selän alla oli ohuempi -6 asteen pakkaseen suunniteltu aluspeitto ja sitten mulla oli makuupussina toi banaani eli Jack Wolfskinin basecamp, jonka mukavuuslämpötila on tuolla -20 asteen huikkeilla. Oli riittävästi lämpöä tuollaiseen kuuden asteen pakkasyöhön. Tosin varpaat mulla palelee helposti ja siirsinkin yöllä villapaidan päältäni varpaiden suojaksi.

 

Mun murunen puolestaan nukkui kahdella kolmenvuodenajan -makuupussilla, untuvamakuupussi oli alimmaisena ja kuitupussi päällä. Selkää eristi untuvainen Cumulus Selva 600 aluspeitto, jonka mukavuuslämpötila on -14 astetta.

 

Mikäli riippumattoretkeily enemmän kiinnostaa, suosittelen lämmöllä Facebookissa olevaa Riippumattoretkeilijöiden ryhmää, sieltä saa hurjan hyviä vinkkejä ja neuvoja ihan aloittelijatkin.

Muutama kuva Instagramin storeista

Aamulla herättiin levänneinä, tarppi naamalla reuhottaen, kun lumi oli painanut tarpin alaspäin kiinnityksistään. Väliäkö tuolla, kun oli onnistunut elämys oli taas napattuna kiikkustuolihetkiä varten. Aamulla olikin aika keitellä perinteiset aamupuurot ja suunnata nenä kohti kotia.

Heidi Kristiina logo
Valokuvaaja | Mikkeli | Etelä-Savo | Suomi
142994315