Luovaa työtä ja hidasta elämää

Makaan sängyssä ja tuijotan bambuverhon rakosista sisään hiippailevaa auringon valoa. Käännän katseen olohuoneen vastakkaiselle seinälle ja tuijotan lumoutuneena valon leikkiä hirsipaneelin pinnalla. Se tanssii taas ajattelen. 

Valo on tehnyt pitkän matkan auringosta meidän olkkarin seinälle, matkalla se törmäsi vielä pilviverhoon ja marraskuun paljaisiin pihakoivuihin, jotka heiluvat tuulessa. Törmäykset mahdollisti valon tanssin meidän paneeliseinälle.

Makasin ja mietin samalla luovaa työtä sekä hidasta elämää, josta olen lueskellut paljon viime aikoina ja sanasen olen kirjoittanutkin. 

Luovan työn tekijöille hidas elämäntapa on yhtä tärkeää kuin itse työ.

Tässä meidän aikakaudessa arvostetaan vähän liiankin kanssa nopeutta ja tehokkuutta ja unohdetaan miten rauhallisesti tekemällä saadaan parempaa jälkeä. 

Laminlyödään lukeminen ja teehetket, laminlyödään luontoyhteys ja ilo tavallisesta elämästä, laminlyödään valonleikki ja arvostus ruokaan, laminlyödään pysähtyminen.

Hidas elämä ei ole vain luovien tekijöiden juttu, se on kaikille, jotka etsivät rauhaa jokapäiväiseen elämään. 

Mitä hyötyä hitaasta elämästä on? 

Hidas elämä on elämäntapa, joka kannustaa merkitykselliseen elämään. Inspiraatio löytyy tavallisista asioista, kun ottaa aikaa havainnoimiseen ja on läsnä hetkessä.

Hidas elämä raivaa tilaa luovuudelle. Luovuus pulpahtaa pintaan, kun pikkuisen peruuttaa, katselee eteensä ja myös taaksepäin sekä tarkastelee sitten omia ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Kiireettömyydessä luodaan tilaa uusille näkökulmille ja tulkinnoille.  

Elämästä voi saada enemmän irti, kun keskittyy tärkeisiin asioihin. Hitaasti elävä ihminen arvostaa arjen pieniä hitaita hetkiä, sen sijaan että vaeltaisi tiedostamatta niiden läpi. 

Hidas elämä luo kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se tuo yksinkertaisuutta arkeen ja luo arvostusta pienille arkipäiväisille kokemuksille. Miten hyvää voisi olla ruoka, kun sen valmistaa ajatuksella ja rakkaudella luonnonmukaisista aineksista sekä samalla asenteella pysähtyy ruokailemaan ihan kaikessa rauhassa?

Kuinka elää hitaammin luovana

Epätäydellisyyden hyväksyminen on yksi ylitettävä monttu luovan alan tekijällä. Myönnän itsekin tavoittelevani täydellisyyttä, viilaan pikseleitä ja moitin itseäni epäonnistumisista. On tarpeellista hyväksyä, että epätäydellisyys on inhimillistä. Täytyy oppia hyväksymään omat puutteet ja ottaa virheet oppitunteina. 

Luontoyhteys

Kaupungeissa elämänrytmi on hektistä ja on tosi vaikeaa hakea elämään omaa hitaampaa rytmiä, kun muu maailmaa kiitää pikaradalla vieressä. Tämä lisää myös uupumusta. Luonto parantaa ja palauttaa takaisin uralle. Tosin pitkään kaupungissa asuneelle, vaatii vähän enemmän luontoa ennenkuin raiteet taas löytyy.

Vierailin ystävien luona pohjoisessa, kun kaamos kolkutteli oven takana. Päivät kulkivat omilla juonteillaan luonnon rytmissä ja luonto toi omia askareitaan sekä yllätyksiä päiviin. On lumi, on pakkanen, on lyhyet päivät, on polttopuut ja kerrospukeutuminen. On myös hiljainen luonto, jalan alla narskuva pakkaslumi, tähtikirkkaat yöt ja rauhallisuus.

Samaan aikaan kuulin oman hengitykseni pihinöineen selkeämmin, kuulin ajatukseni ja toisinaan myös sen simpanssilauman, joka mellasti aivoissani. Meni aikaa pysähtymiseen. Mutta kun pysähdyin ja hiljenin sekä otin luonnon rytmin omakseni, huomasin rauhoittuvani.

Ystävillä oli myös oma työprojekti, jota olivat edistäneet jo yli vuoden. Projekti mahdollistaa heille, heidän näköisen elämän. Hitaan elämän. 

Yksinkertaista

Less is more – fraasi on hyvä ohjenuora. Priorisoi, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tunnista mikä on tärkeää ja mikä ei. Aseta realistiset tavoitteet. Pidä enemmän taukoja ja tee sitä, mikä on kannattavaa. 

Ymmärrys siitä, mikä on kannattavaa ja mihin kannattaa keskittyä, säästää aikaa ja energiaa.

Samalla asioiden yksinkertaistaminen estää ylikuormituksen tunteen. Johdonmukaisuus ja sitoutuminen tehtävään pitkällä aikavälillä on parempi vaihtoehto kuin ylikuormittaa itsensä yhtenä päivänä. 

Ei määrä vaan laatu. 

Yksinäisyys

Arvosta yksinoloa. Istu hiljaisuudessa ja mieti työtä, itseäsi, elämää ja kokonaisuutta.  Yksinoloon kannattaa varata aikaa, jolloin saat vain keskittyä ajatuksiisi. Tuolloin voit keskittyä pohtimaan uraa, jolle olet työsi asettanut ja onko ura oikeassa suunnassa, onko se sitä, mitä tavoittelet? Samaa pohdintaa voi käydä elämän suunnasta. 

Näiden ymmärrys vaatii aikaa ja yksinäisyyttä. Yksinäisyys kannattaa nähdä ystävänä, jota voi halata ja sen kanssa on mukava viettää aikaa. Vaihtaa kuulumisia ja jutella syntyjä syviä sohvan nurkassa. 

Hidas ei ole laiska 

Hitaasti elävä ihminen ei ole laiska, vaikka niin monesti ajatellaan. 
Hidas elämä tuo ihmisille mielihyvää, se luo tasaisuutta ja hitautta arkeen. Hidas elämä on tietoisia valintoja, siitä kuinka valmistan aterian perheelle, kuinka hoidan puutarhaa tai kuinka iloitsen pienistä elämän hetkistä. Hitaasti elävä ottaa tietoisia askeleita taaksepäin kiireisestä yhteiskunnasta. Se on tietoisuutta omista tarpeista. 

—— 

Elämässä on monenlaisia polkuja ja jokaiselle niistä on omat kulkijat. Yhden polku on suora ja kivetön, sillä pääsee kulkemaan nopeasti eteenpäin. Toisen polku on hitaampi, siinä on pitkospuita joiden päällä kanervat kasvavat kauniisti. Polulla on myös kiviä, yhden päällä kasvaa valkoista jäkälää, toisen päällä on mustikoita joita pysähtyy syömään. Polku on hidaskulkuinen, mutta mielenkiintoisempi kulkijan mielestä kuin se suora mutkaton polku. Maisemareitti, sanoisi joku. Jokainen meistä kulkee omaa polkua, ne ovat erilaisia, ja  arvostamme erilaisia asioita polkujen varrelta. 
Minä kuljen maisemareittiä.