Services
Napakka, nopea, vikkelä, nopeasti valmista, tehokas tekijä, monta lankaa käsissä pitävä tyyppi…. Tämä on tätä yhteiskunnan aikaa. Mitä tapahtuu sitten, kun seinä nousee pystyyn? Ihminen ei jaksa enää. Laitetaanko ihminen syrjään ja otetaan uusi tehopakkaus tilalle…. vai pystyykö tämä yhteiskunta mukautumaan pehmeämpiin arvoihin? Epäilen, mutta uskon, että ihminen pystyy muokkaamaan omaa elämäänsä suuntaan kohti pehmeämpi arvoja.
Voisiko elämää elää muutoin? Voisiko työtä tehdä toisin? Rauhallisesti, tietoisesti, lempeästi, välittäen, hitaasti ja rauhallisesti, mieltä kuunnellen….
Olet ehkä kuullut yksinkertaisesta elämästä tai tietoisesta elämästä.
Mutta mitä on hidas elämä?
Se voi olla painopisteen siirtämistä määrästä ja nopeudesta elämänlaatua parantaviin asioihin, niihin juttuihin jotka ovat sinulle tärkeitä.
En muista milloin törmäsin ensimmäisen kerran termiin hidas elämä. Olisiko ollut ensimmäisen burnoutin jälkeen vuonna 2017? Mutta joka tapauksessa termi kuulosti ihanalle.
Uupumuksesta toipuessa ahmin Jaana-Mirjam Mustavuoren kirjan Olemisen talossa. Haaveilin elämästä hiljaisuudessa.
Maalasin mieleeni pienen mökin, kynttilät, liiterin polttopuineen, lämpimät villasukat ja höyryävän teen. Mutta ajattelin, että en pysty tuollaiseen ja kaipasin vapautta syvästi ja muutosta elämään. Päädyin irtisanoutumaan päätoimisesta työstä ja siirryin yrittäjäksi keskellä korona-aikaa.
Sain pienen mökin, pönttöuunin, polttopuut ja puuhellankin. Mutta vaikka ulkoiset tekijät ovatkin kunnossa, ei se auta jo sisäisesti ei mikään muutu.
Mitä tapahtui? Minulla on viime vuosina tullut elämässä vastaan taso, joka ei enää missään määrin ole ollut miellyttävää tai sellaista elämää, josta nautin tai voisin sanoa sydän auki, että minä saavutin tämän.
Loputtomat tehtävälistat, kiire, paine, multitaskaus…. Minä joka etsin vapautta rakensin itselleni entistä tiukemman vankilan. Rauhallisen rytmin sijaan valitsin kiireiset deadlinet ja kynsin elämää eteenpäin jatkuvassa paineessa. Päivän päätteeksi romahdin sohvalle ja yritin palautua päivästä, jotta jaksaisin taas seuraavana päivänä saman uudestaan.
Uuteen päivään heräsin väsyneenä huonosti nukuttujen yöunien jälkeen, vetäydyin peiton alle kesken päivän lepäämään, vain koska en jaksanut. Aloin herätä tilanteeseen vasta siinä vaiheessa, kun olin masentunut, ahdistunut ja olin saanut apua dignosoimattomaan ad(h)d:een. Elämä alkoi aueta silmieni edessä ja ihmettelin tätäkö minä itselleni olen tavoitellut?
Kaiken tämän jälkeen tajusin, että asioiden on muututtava. Hidas elämä on juuri se mitä tarvitsisin eheytyäkseni ja, jotta voisin tehdä luovaa työtä niin kuin haluaisin ja ennenkaikkea elää elämääni niinkuin haluaisin.
Mitä on hidas elämä?
Se on yhteyden muodostamista ympäröivään maailmaan, vuodenaikaan, arkeen, elämään ja niihin asioihin, joita rakastat tehdä. Minulle hidas elämä on yksinkertaistamista ja viisaammin vietettyä aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että opettelen vielä ja haen tapoja, joilla elämästä saisi riittävän yksinkertaista.
Vuorokaudessa ei tule koskaan olemaan tarpeeksi tunteja, mutta voimme muokata käytettävissämme olevaa aikaa sen mukaisesti, mitä syvällä sisimmässämme toivomme ja haluamme. Tämän jälkeen avautuu mahdollisuus elää hitaammin ja tietoisesti.
Tämä ei kuitenkaan poissulje faktaa, että meidän ympärillä on nopeasti kehittyvä maailma teknologioineen. Maailmaa ei tarvitse syrjäyttää tai tekniikkaa poissulkea elämästä. Sen sijaan voimme palata perusasioiden äärelle ja vähentää sellaisia asioita elämästä, jotka syövät aikaa, energiaa ja mielenterveyttä. Ja näiden tilalle ottaa asioita jotka tuovat iloa, onnea, rauhaa ja hyvää mieltä.
Eroon pikakulttuurista ja tavoitteena keskittyä hetkeen
Yhteiskunnassa on valloillaan pikakulttuuri… pikaruokaa, pikalounas, pikaluotto, pikamuoti, pikapuuro…. Asioiden on valmistuttava nopeasti pikaisesti, asap! Osa asioista onkin ihan jees, jos ne valmistuvat nopeasti esim. Kelan päätökset tai verikokeet. Mutta entäpä muut jutut?
Miltä kuulostaisi hidas ruokailu? Syömme ajattelematta ja keskittymättä, syömme ruokaa emme aterioita. Emme käytä aikaa nauttiaksemme ruoasta ja maistaaksemme, mitä syömme.
Take-awayt ovat toisinaan ihan jees, mutta pystyisimmekö enemmän nauttimaan ateroista, kun se valmistellaan hiljalleen, ehkä kasvatetaan osa syömästämme ruoasta itse ja ateria otettaisiin kiitollisuudella vastaan. Jos jokainen ateria niin arkena kuin juhlapäivänä olisi erityinen, miten se muuttaisi meidän elämää ja suhtautumista ruokaan?
Polku hitaaseen elämään ei ole nopea ja siksi se onkin hidasta elämää. Se ei tapahdu niin, että tänään aloittaa hitaan elämän ja huomenna herään zen-tilassa ja kaikki kaoottinen ja kiireinen ovat kadonneet minun maailmasta.
Hiljalleen voin tehdä pieniä positiivisia muutoksia, jotka vaikuttavat elämään. Tärkeintä on havainnoida ja tunnustella, miten muutokset vaikuttavat elämään. Miltä muutokset tuntuvat elämässä?
Suunnittele, tunnista ja tee muutokset
Tärkeä vaihe elämän hidastamisessa on suunnittelu ja mietintä, kuinka muutosta alkaa toteuttamaan. Minulle tärkeä muutos on ollut opetella (tai opettelen) erottamaan työ ja arkielämä. Kun on työskennellyt kotona, ero on ollut todella häilyvä.
Milloin tapahtuu kodin hoitaminen, milloin tapahtuu työ, milloin näkee perhettä ja milloin ystäviä. Mitä viikon aikana on tapahtumassa? Milloin palautan omaa yhteyttä luontoon. Mitä syödään viikon aikana?
Hiljalleen tapahtuu pieniä askeleita ja huomaat, että ruoan laitto on mukavaa ja kaupassa käynti muuttuu mukavaksi. Tavaramäärän vähentäminen tapahtuu hiljalleen ja mitä pienemmäksi omaisuus kutistuu, sitä selkeämmältä arki tuntuu.
Minä olen matkalla siihen tapaan elää, josta nautin ja hiljalleen se elämäntapa on ottamassa askeleita minua kohti.
Lämmöllä Heidi
